Liikenneturvallisuussuunnitelma 2003–2007

Suomessa liikennemäärät ovat jatkuvassa kasvussa.
Liikenne yksittäisen tienkäyttäjän näkökulmasta monimutkaistuu vuosi vuodelta. Selviytyminen päivittäisestä liikkumisesta edellyttää yhä enemmän valmiuksia ja taitoja. Yhteiskunnallisen toiminnan tempo on muuttunut ja kiihtynyt. Kehittynyt kommunikaatiotekniikka ja sen käyttämiseen keskittyminen vie omalta osaltaan tienkäyttäjien huomion muuhun kuin liikenteen seuraamisen.

Suomalainen liikenneturvallisuustyö on kuitenkin tuottanut siinä määrin tulosta, että liikenteessä menehtyneitten ja loukkaantuneitten määrä on pitkällä aikavälillä ollut laskusuunnassa. Näin siitäkin huolimatta, että liikennesuorite kasvaa koko ajan. Huolestuttavaa on, että vuoden 1995 jälkeen vuosittainen liikennekuolemien määrän lasku on pysähtynyt.

Liikenneturvallisuustyötä on tehtävä edelleen, sillä jokainen liikenneonnettomuus on liikaa. Haasteena on löytää uusia toimintatapoja ja ylläpitää kyky vastata muuttuvan maailman haasteisiin. On muistettava, että liikenneturvallisuus on osa kuljetusalan työntekijöiden työturvallisuutta.

Rahtarit ry:n liikenneturvallisuussuunnitelman tarkoitus on olla tukena järjestömme liikenneturvallisuustyössä, jota nyt ja tulevaisuudessa tehdään raskaan liikenteen erityispiirteet huomioiden.

Tavoitteet
Liikenneturvallisuustyö on pitkäjänteistä, monipuolista ja jatkuvaa työtä. Sen tavoitteeksi on asetettava:

1. Liikenneonnettomuuksien ehkäiseminen.
2. Onnettomuuksien seurausten minimointi.
3. Tieliikenteen sidosryhmien keskinäisen ymmärryksen parantaminen yhteistyön avulla.

Välineet
Tavoitteita toteutetaan seuraavanlaisin välinein. 1. Yhteistyö

1.1. Tiedonvaihto viranomaisten ja eri tienkäyttäjäryhmien kanssa.

1.2. Suunnittelijoiden ja päättäjien kanssa ylläpidettävä yhteistyö selkeän ja liikenneturvallisuutta edistävän lainsäädännön aikaansaamiseksi.

1.3. Tiedonvaihto tienpitäjän kanssa liikenneympäristön kehittämiseksi ja laadukkaan tienpidon tukemiseksi.

1.4. Yhteistyö kuljetuspalveluiden tarvitsijoiden kanssa olosuhteitten, menetelmien ja tarpeitten yhteensovittamiseksi kaikkia osapuolia palvelevalla tavalla.

2. Ajoneuvojen laadukas kunnossapito erityisesti liikenneturvallisuuteen vaikuttavien seikkojen osalta.

3. Liikenneturvallisuutta edistävän teknisen kehityksen tukeminen viranomaisten, kehittäjien ja ajoneuvovalmistajien kanssa yhteistyössä.

4. Oma esimerkillinen ajokäyttäytyminen ja ennakoiva ajotapa.

5. Päihteiden tai vaikutuksiltaan samankaltaisten lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajamisen ehdoton tuomitseminen.

6. Muiden tiekäyttäjäryhmien tietoisuuden lisääminen raskaan liikenteen erityisominaisuuksista erilaisissa liikenneympäristöissä ja ?olosuhteissa.

7. Konkreettiset toimenpiteet, kuten esim. heijastintapahtumat, parantamaan muiden tienkäyttäjien, erityisesti lasten, turvallisuutta liikenteessä.

8. Toimet kuljettajien terveyden ja siihen liittyvän ajokunnon takaamiseksi yhteistyössä viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa.

9. Avoin, rakentava keskustelu sekä muut lailliset ja yleisesti hyväksytyt toimet liikenneturvallisuuden edistämiseksi

Yhteistyö
Jokaisella tienkäyttäjäryhmällä on erilaiset odotukset ja tarpeet liikenteen suhteen. On aivan selvää, että raskas liikenne asettaa liikenneympäristölle toisenlaiset odotukset kuin kevyt liikenne. Siksi on tärkeää, että eri tienkäyttäjiä edustavat tahot tekevät yhteistyötä, jotta kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja voidaan kehittää. Tienkäyttäjäryhmiä edustavat Rahtareitten lisäksi mm. Autoliitto ja Liikenneturva.

Raskaan liikenteen näkökulmasta on tärkeää, että myös logistiseen ajatteluun saadaan liikenneturvallisuus yhtenä tekijänä mukaan. Kysymys on selkeästi toimitusvarmuuden parantamisesta. Siksi on luontevaa liittää yhteistyöverkkoon sekä kuljetusyrittäjät että kuljetuspalveluitten tarvitsijat.

Lainsäädäntö asettaa verraten yksityiskohtaiset säännöt tiellä liikkumiselle. Säädösten vaikutukset saattavat olla hyvinkin erilaisia eri tienkäyttäjäryhmiä kohtaan. Riittävän laaja-alainen keskustelu ja yhteistyö tienkäyttäjien ja lainsäädäntöviranomaisten välillä takaa sen, että lainsäädäntö tosiasiallisesti lisää liikenneturvallisuutta eikä monimutkaisuudellaan hävitä liikenteen joustavuutta. Onnistunut kokonaisuus edellyttää osapuolilta saumatonta yhteistyötä.

Valvontaa suorittavien viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä on edelleen jatkettava ja syvennettävä. Näin voidaan taata se, että liikennevalvonnassa voidaan tehokkaasti todeta ajoneuvon ja kuljettajan liikennekelpoisuus korostaen liikenneturvallisuuden kannalta oleellisia seikkoja. Tienvarsitarkastuksia on voitava hyödyntää tehokkaasti myös tiedon jakamiseen viranomaisilta kuljettajien suuntaan.

Liikenneympäristön suunnitteleminen ja rakentaminen on erittäin monitahoinen kokonaisuus, jossa joudutaan ottamaan huomioon liikenneturvallisuuden ohella myös kustannus- ja ympäristötekijät. Ainakaan kustannustekijät eivät saisi vaikuttaa liikenneturvallisuutta alentavasti. Asianmukaisia lepoajanviettopaikkoja on kehittävä muun liikenneympäristön mukana. Vain riittävän tiiviillä yhteistyöllä liikenneympäristöratkaisujen toteuttajien ja käyttäjien kesken voidaan taata liikenneturvalliset ratkaisut. Yhteistyön on oltava jatkuvaa aina suunnittelusta alkaen.

Keli- ja liikenneolosuhteisiin emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan. Olosuhteitten epätoivottuja vaikutuksia voidaan toki lieventää tienpidollisin toimenpitein. Kustannussyistä kelitietojen keräämisessä on siirrytty tiellä tapahtuvasta partioinnista automaattisten sääasemien käyttöön. Sääasemalta saadaan hyvinkin reaaliaikaista tietoa, mutta vain paikallisesti. Kahden sääaseman välillä olosuhteet saattavat kuitenkin vaihdella hyvinkin voimakkaasti. Tieto siitä saadaan vain havainnoimalla paikanpäällä. Yhteistyö tienpitäjän ja tienkäyttäjien välillä antaa mahdollisuuden kattavan kelitiedon saamiseen ja siten tiepidon resurssien tehokkaaseen kohdentamiseen juuri sillä tavoin kuin kulloinkin on parasta liikenteen mahdollisimman korkean turvallisuustason ja sujuvuuden takaamiseksi.

Ajoneuvotekniikassa tapahtuu nopeaa kehittymistä. Liikenneturvallisuuden parantaminen on tuottavuuden ohella merkittävin päämäärä teknisessä kehitystyössä. Avoin keskustelu ajoneuvojen valmistajien, niiden käyttäjien ja viranomaisten välillä varmistaa, että lainsäädäntö ja uudet keksinnöt ovat tasapainossa, ja että valmiit ratkaisut osataan täysipainoisesti hyödyntää.

Oma toiminta
Liikenneturvallisuuden takaamiseksi säädökset velvoittavat ajoneuvoilta tiettyä vähimmäisvarustusta ja toisaalta ne kieltävät turvallisuutta vaarantavat ratkaisut. Lisäksi edellytetään, että vaaditut varusteet ovat asianmukaisesti toimivia. Ajoneuvon liikennekelpoisuus on viimekädessä kuljettajan vastuulla. Kuljettajan velvollisuus on saattaa riittävästi tietoa ajoneuvon kunnosta omistajan tietoon. Mikäli puutteita tai vikoja on, eikä niitä voida korjata, ei ajoneuvolla saa liikenteeseen lähteä. Yksittäinen kuljettaja on kuitenkin hankalassa asemassa, jos ajoneuvon omistaja ei kanna vastuutaan ajoneuvon kunnosta. Onkin tärkeää, että ajoneuvon omistaja kantaa riittävän vastuun sen kunnosta.

Oma esimerkillinen liikennekäyttäytyminen on yksinkertaisin tapa lisätä liikenneturvallisuutta. Liikenteen ammattilaisilla on keskimääräistä harjaantuneempi kyky arvioida liikennetilanteita, toimia niiden mukaan ja saada muut tienkäyttäjät toimimaan toivomallaan tavalla. Raskaiden ajoneuvojen kuljettajilta odotetaan esimerkillistä liikennekäyttäytymistä. Odotuksia ei pidä ylenkatsoa, sillä ammatin julkisuuskuva muotoutuu ensisijaisesti liikennekäyttäytymisemme mukaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ajonopeuksiin ja turvaväliin.

Alkoholin, huumeiden ja ajokykyä heikentävien lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajaminen on jyrkästi tuomittava. Alkoholin ja huumeiden kohdalla tietoisuus vaikutuksista pitää olla itsestään selvää. Lisäksi on erityisesti painotettava lääkkeiden vaikutusten selvittämistä. Akuuttien sairauksien hoidossa voi tulla tilanteita, joissa potilaan ei ole riittävän tietoinen hänelle määrätyn lääkkeen vaikutuksesta ajokykyyn. Kuljettajan ammattitaitoon pitää kuulua kyky epäselvissä tapauksissa selvittää asia hoitavalta lääkäriltä tai viimeistään apteekista.

Euroopan Unionin sosiaalilainsäädännön ajo- ja lepoaikalaki säätelee erittäin tarkasti kuljettajien ajamisen ja levon vuorokautista määrää. Vaikka säädökset ovat tiukat, eivät ne silti voi taata kuljettajan vireyttä. Lakisääteinen lepoaika ei kuitenkaan takaa sitä, että kuljettaja todellakin lepäisi. Jokaiselle kuljettajalle on taattava riittävä lepo- ja palautumisaika. Kuljettajan on myös itse huolehdittava siitä, ettei aja väsyneenä. Väsyneenä ajaminen on mittava liikenneturvallisuusriski, sillä väsymystilaa voidaan verrata juopumukseen. Logistiikan toiminnoissa ajo- ja lepoaikalaki tulee ottaa nykyistä tarkemmin huomioon ja niiden noudattaminen tulee sisältyä myös yritysten laatujärjestelmiin.

Liikenneturvallisuus syntyy siitä, että vahvempi auttaa heikompaa. Täytyy vain muistaa, että joskus jalankulkija on rekkakuskia vahvempi.