Takaisin ajankohtaisiin
Rahtarinnat Päivi Koponen ja Raija Lönnblad kiersivät syksyllä 2006
pohjoista Suomea tapaamassa rahtareita. Päivi kirjoitti matkapäiväkirjaa. Kiertueen aikataulun näet
Sivu on päivitetty: 30.08.2006
Osa I
Tämä on jonkinlainen matkapäiväkirja meidän, minun
ja Raijan, rahtarimatkasta. Tarkoitus on käydä Pohjois-Suomessa eri
paikkakunnilla juttelemassa porukoitten kanssa sekä kysellä kuulumisia ja
mielipiteitä esim. teiden kunnosta.
Matkaa teemme Miljööllä, perässä meillä keikkuu Rahtareiden kärry. Reissu kulkee nimellä
”Ladyt Lapissa”, ”akat tiellä ja
siellä” olisi ehkä kuvannut osuvammin meitä… Jos jollekulle tulee mieleen reissun nimestä tv-sarja ”Ladyt landella”, niin ei sinne päinkään, se on väärä sarja, ennemmin muistelkaa vanhaa englantilaista ruokaohjelmasarjaa ”Lihavat Leidit”, silloin ollaan oikeammilla jäljillä. Tosin emme kokkaa
täällä tien päällä mutta jutut ja olemus sekä ruokahalu ovat samanmoiset kuin kyseisen sarjan henkilöillä.
Matkamme alkaa Kuopiosta, jossa pidettiin
SM-ajotaitokisat lauantaina 29.7. Sunnuntain vietimme Rauhanlahden kylpylän porealtaissa voimia keräten.
ma 31.7. Kuopio…
Aamu alkaa Raijan huomautuksella siitä, että minä kuorsaan… hah, samaa tekee hän ja varmaan yhtä kovaa. Raahaamme tavarat autoon, miten älyttömästi niitä pitää ollakin mukana. Vain kaksi viikkoa reissussa ja tavaraa mukana kuukaudeksi ainakin…
Runsaan aamiaisen jälkeen starttaamme Raijan kanssa Miljööllä kohti pohjoista ja seikkailua.
… Nurmes…
Matka Nurmekseen sujuu joutuisasti. Perillä parkkeeraamme ABC Nurmeksen pihalle ja laitamme toimipisteemme kuntoon. Porukkaa alkaa tippua paikalle pikku hiljaa ja juttu luistaa. Jutun aiheet liikkuvat teiden kunnosta huolto-asemien palveluihin. Paikalle ilmaantuu myös Ylä-Karjala -lehden toimittaja, joka haluaa tehdä jutun Rahtareista.
Onneksi Raijalla on sana hallussa. Kuulemme myös, että ABC:lle rakennetaan suihku kuljettajien käyttöön.
Saamme myös kaksi uutta jäsentä joukkoomme. Klo 14
ABC:n mittarin näyttäessä +29° keräämme kimpsut kokoon ja suuntaamme nokan kohti Kuhmoa.
… ja Kuhmo
Kuhmoon saavuttuamme kaarramme Shell Kuhmon pihalle. Alku näyttää hiljaiselta, kunnes paikalle kaartaa nuoripari moottoripyörällä. Kohta sen jälkeen muutama mies istahtaa vaunun viereen rupattelemaan. Venäjän tulli saa moitetta puutavara-autokuskilta, tien kunnossapitäjät talvihoidosta
(ne polanteet). Raija tapaa tuttavan parinkymmenen vuoden takaa ja juttua riittää. Yksi uusi jäsenkin ilmaantuu.
Yhdeksän maissa kokoamme tavarat kasaan ja suuntaamme
kohti yöpuuta ansaitulle levolle. Ai niin, toivottavasti Krautiasta ostetut korvatulpat vaimentavat ylimääräiset unenäänet.
ti 1.8. Suomussalmi… Matka kohti pohjoista jatkuu aurinkoisessa säässä.
Miljöö kärryineen kehrää kilometrejä ja välillä pitkissä nousuissa Volvon lämmöt nousee. Maisemien lisäksi tuijotamme polttoainemittaria, sillä viisari lähestyy huolestuttavasti punaista.
Seuraava pysähdyspaikka on Teboil Turjanhovi,
Suomussalmella. Siellä saamme kulkupelin parkkiin huoltamon takapihalle, samalla mainosta saavat Neste ja paikallinen KTK. Seitsemän henkilöä löytää meidät, saamme 3 uutta jäsentä ja rahtaritavara käy kaupaksi myös.
Teiden kuntoon ollaan suht tyytyväisiä, talvella polanteet kiusaavat matkantekoa. Myös yöllä auki olevia huoltoasemia kaivataan taukopaikoiksi Pohjois-Suomeen.
Jatkamme matkaa kohti Kuusamoa. Jonkin matkaa
Suomussalmelta pysähdymme kaffeelle ja tutustumme viereisen pellon väkeen, Hiljaiseen kansaan. Hymy huulilla jatkamme matkaa. Noin 80 km ennen Kuusamoa näemme ensimmäisen poron ja hämmästyneenä tulee sählättyä kameran kanssa sen verran, että jää porosta kuva ottamatta. Eikä se toinen eikä
kolmaskaan kohtaaminen porojen kanssa tallennu digikuvamuotoon, mutta neljäs kerta poikii jo muutaman kuvan.
…ja Kuusamo
Kuusamossa huomaamme että pysäkkipaikaksi aiottu ABC
Kuusamo ei sovikaan tarkoitukseen. Kyselemme uutta paikkaa ja siihen osoitetaan muutaman km:n päässä oleva Nesteen D-piste. Luvan saatuamme pysäköimme Neste Nilonkankaan pihamaalle (Wetterin piha). Aluksi näyttää ettei ketään kiinnosta tulla juttelemaan, mutta onneksi ohikulkijat soittavat tuttavilleen ja sana kiertää… joten mielenkiintoisia keskusteluaiheita, venäjänreissujen muisteluja ja kaksi uutta jäsentä
joukkoomme.
Yhdeksän aikaan kokoamme tavarat kasaan ja suuntaamme
kohti Hotelli Kuusankaa. On muuten kotoisa ja mukava pikku hotelli Kuusamon keskustassa, kannattaa käydä katsomassa.
Yhteenveto juttutuokioista:
1. ABC Nurmekseen on tulossa suihku kuljettajille.
2. Teiden yleinen kunto huolestuttaa ja talvella aurauksen ”vähyys”, tielle ilmaantuvat polanteet sekä se, missä ne tiekarhut oikein ovat.
3. Kaivataan lisää yöllä auki olevia taukopaikkoja Pohjois-Suomeen
Osa II
ke 2.8 Salla
Sallassa paikkamme on pieni Esso, joka on rajalle vievän tien varrella Sallan kirkonkylällä. Sallaan tulemme juttelemaan ja kuulumisia kyselemään tukkikuskeilta, jotka hakevat puuta rajan takaa. Selviää, ettei se rajaliikenne olekaan enää vilkasta ja harvemmin ne siihen Esson pieneen pihaan pysähtyvät.
Paikalle saapuu kuitenkin porukkaa rahtiautoilla ja muutama marjan ostaja / myyjäkin poikkeaa juttusille. Meille myös vinkataan (vihdoinkin voin käyttää tuota uutta muotisanaa) missä paikassa Rovaniemellä porukat tuppaa käydä tankkaamassa ja kahvittelemassa.
to 3.8 Kemijärvi…
Kemijärvellä pysäköimme paikallisen Teboilin pihalle. Vitostie kulkee nenämme edessä, näkyvyys huoltamon pihalle on hyvä kummastakin suunnasta, joten luulisi, että porukat löytävät meidät.
Pian ensimmäinen saapuu paikalle ja ehtii jutella hieman meidän kanssa ennen kuin menee syömään. Seuraavien kanssa keskustelemme pitkät tovit teiden kunnosta, töistä ja elämästä muutenkin. Tai ennemminkin Raija keskustelee ja minä hoidan ”putiikinpuolta”.
Rovaniemeläisellä kuljettajalla on poika mukana matkassa, ehkä tuleva kuljettaja on oppia ammentamassa. Paikalle istahtaa myös paljon ulkomaita kiertänyt herra, jonka kanssa Raijalla näyttää olevan paljon yhteisiä tuttuja.
Matkalla Sodankylään maisemat muuttuvat, on enemmän ylä- ja alamäkeä sekä porot lisääntyvät huomattavasti. Niitä saa olla väistämässä alvariinsa.
… ja Sodankylä
Sodankylän Nesteellä meillä on vastassa aseman isäntä; ensimmäinen, joka
tulee ulos asti tervehtimään. Hienoa. Tunnemme itsemme todella
tervetulleeksi. Miljöön vaunuineen saamme laittaa keskelle pihaa parkkiin.
Isäntä juttelee meidän kanssa tunnin verran ja ilmaantuu siihen muutama
muukin pikkuhiljaa.
Forssassa asunut, nykyinen sodankyläläinen autokauppias muistelee
kahdeksankymmenluvun alussa olleita kuljetusliikkeitä. Iloinen, puhelias
nainen kaartaa paikalle osoitteenmuutosta tekemään. Seuraamme istuu myös
entinen bussikuski, jolta juttu luistaa niin, että Raijankin on vaikea
saada suunvuoroa. Ilta kuluu nopeasti ja ukkonen alkaa kolistella.
pe 4.8 Kittilä
Kittilän Neste on tämän päivän kohteemme. Saamme auton pysäköityä pihalle
tien viereen, näkyvälle paikalle. Ensimmäisenä paikalle saapuu nuori
sirkkamainen mies, joka on palannut takaisin kotiseudulleen ja siirtynyt
raskaista ajohommista tulevan kultakaivoksen leipiin. Kullan arvoinen 4
lapsen isä siis…
Porukkaa käy juttusilla ja maaginen 15 henkilön raja menee rikki
täällä. Raijalla on antoisa ja mielenkiintoinen keskustelu vuonna 1928
syntyneen herrasmiehen kanssa, joka on aloittanut ajamisen tosi nuorena
sodan aikana. Hän on ehtinyt elämänsä aikana ajaa tukkeja (kuninkuuslaji,
sanoo Raija), soraa ja paljon muutakin. Toivottavasti kuulemme / luemme
hänestä esim. Rahtarit -lehdestä, sillä häillä on paljon kerrottavaa
meille nuorimmille.
Matkalla yöpaikalle töräytämme Miljöön torvella tervehdyksen kyläbaarin
terassilla istuville tervehtiville miehille.
Tie Kolariin on kapeaa, useita pitkiä suoria ja tasaista. Poroja näkyy
useasti, taloja ei. Äkäslompolo ja Ylläs näkyvät kaukana. Ylläksen
laskettelu-urat näyttävät läheltä arvilta tunturin kupeessa.
la 5.8 Kolari…
Kolarissa pysähdymme Wood Jewelin pihalle. Rahtiautoja ei näy, liekö
lauantaipäivä syynä. Muutama ihminen poikkeaa kysymään, mitä Rahtarit
oikein on.
Saamme uuden jäsenen Kilpisjärveltä, joka kertoo, että Karesuvannon ja
Kilpisjärven välinen tie on kapea ja todella hurjassa kunnossa. Myös
rahtiliikenne tuolla tieosuudella on kova.
Kahden maissa Luoteis-Lapin toimittaja Muoniosta saapuu tekemään
sovittua haastattelua. Raija puhuu, toimittaja ihmettelee, kirjoittaa ja
ottaa kuvia.
… ja Pello tai oikeimmin muutama kilometri ennen Pellon kirkonkylää.
Kaikki
ok matkanteossa kunnes Miljööstä lähtee uusi ääni noin 20 km ennen Pelloa.
Pysähdymme, tuijotamme auton alle ja tarkastamme vaihdelaatikon
öljytilanteen (se tikku löytyi hytin takaa, heh, Volvo vm…) ja kun mitään
ihmeellistä ei näy, jatkamme matkaa. Muutama km menee taas ja se ihme ääni
ilmaantuu uudelleen, kuin rengas olisi sutinut tyhjää, sanoo Raija. Puhelu
jonnekin etelän suuntaa, lämmöt taitaa nousta ja ääni jälleen. Nyt
vaihteet alkavat oikkuilla. Alamäet vapaalla ja kun taas on veto päällä,
automaatti heittää vaihteen pois tai jotain. Ykskaks Miljöön kierrokset
hyppää täysille ja meteli on hirveä, joten kulkupeli seis ja sammuksiin.
Volvosta kipataan hytti ylös ja Raija ahtautuu renkaan ja rungon väliin
etsimään vikaa. Näyttää että kaasuvaijerin ja sammutinvaijerin aisoissa
pitävä jonkinmoinen levyjen tapaiset ovat sanoneet työsopimuksen irti ja
jouset retkottavat sinne tänne, samoin pakoputki jostain pakosarjan
lähettyviltä on irtipoikki.
Siinä sitten soitetaan puheluita samalla kun Raija vääntää
rautalangasta, jota vaunusta löytyy yllin kyllin, jousenkorviketta tai
jotain vastaavaa. Mitään työkalua en onnistu löytämään sillä hetkellä (ne
löytyivät lopulta hytistä penkin takaa kun vähän aikaa kaivoi).
Etelästä kuuluu, että koittakaa pärjätä. Seolta, jonne meidän piti
mennä, ei saa apua kun on vain yksi henkilö paikalla. Kemistä Sulun Seppo
lupaa soittaa jollekulle Pellon tutulle jos vaikka sieltä saadaan apua. Ja
sieltä onneksi se apu tulee. Kurth Oy:n isäntä saapuu paikalle ja pienen
hetken päästä päätetään hakea isompi auto ja hinata puomin päässä Miljöö
selvimmille vesille, pois tieltä.
Isäntä ja Raija lähtevät auton hakumatkalle ja minä jään tutkimaan
Miljöön hytin sisältöä. Ihmettelen, kun isoa autoa (siis rekkoja ym.)
pyyhkii ohi EDES HILJENTÄMÄTTÄ VAUHTIA eikä ketään kiinnosta, miksi olemme
tiellä tiellä hätävilkut päällä.
Raijan kommentti
"Valtava Rahtarit -tarra
kärryn perässä ja lähes jokainen ammattikuljettaja tietää mitä se
tarkoittaa. Kollegat, jotka ajoitte ohi, toivon mukaan pieni
omantunnonpistos aivoissa, ei oltu kuin pihtejä vaille!
Olen yrittänyt aina puhua
siitä, että välitettäisiin toinen toisistamme. Niin kiire ei voi olla,
ettei olisi aikaa pysähtyä pariksi minuutiksi."
Arvoisat lukijat, kuten olette edellä lukeneet, on Miljöössä automaattilaatikko sekä ilmavaivoja, joten paineita pitää nostaa kone mylvähdellen, koska kaasu on pelistä pois. Puomin toisessa päässä on automaattivaihteinen Scania, toisessa me. Hinaus etenee huimaa kävelyvauhtia, käännöksissä täytyy Miljöö pistää käyntiin, jotta ohjaustehostimen saa toimimaan ja Raija ratin liikkumaan.
Matkaa ei onneksi ole paljon Kurthin pihalle. Sulun Seppo ilmaantuu paikalle kyydissään Matti, joka osaa korjata kaikenlaiset autot. Hytti taas ylös ja remontti alkakoon. Selviää, että irronnut pakoputki on painunut vaijereita pitävien levyjen päälle. Huuto pihalla on kovaa kun etsitään sopivia varaosia. Osat löytyy ja loput tehdään. Joten pakoputki takaisin paikalleen, pellin kappale liitoskohdan ympärille ja klemmarilla kiinni. Lopuksi vielä jonkinmoinen pulttimutteri viritys ja valmista tulee. Huomaa, että Matti on harjoitellut tuota remontin tekoa (Autoliiton tiepalveluihminen tuo Matti), koska homma sujui niin sutjakkaasti.
Vielä muutama hetki juttelua ja suuria kiitoksia pelastajille. Sen jälkeen Miljöö käyntiin ja nokka kohti Rovaniemeä.
Ja jo osaa olla tie, yhtä hyppyä koko matka.
su 6.8.2006
Rovaniemi
Rovaniemellä olemme kahdessa paikassa. Ensimmäisenä
vuorossa on Shell Napapiiri. Siellä tapaamme puhetutun Nurmeksesta,
joka on ollut Pohjoisessa pyydystämässä hyvää punalihaista pyrstöherkkua.
Ja Sulun Seppo ilahduttaa meitä läsnäolollaan.
Myös Kemijärvellä (ja Sodankylässä samoin) tavatut isä ja poika
poikkeavat juttusille perävaunun hakureissulla. Ja juttua riittää.
Mietimme porukassa miten kulkureittimme menevät ja satummeko vielä
Tupokselle samoihin aikoihin.
Siirrymme Rovaniemen toiselle laidalle, Neste Reissumieheen. Täällä
kuulemma on paljon rahtiväkeä… arkena. Ja nyt on sunnuntai. No, onhan
siinä pihalla parkissa verhot edessä Kukkolan Volvo.
Koffin jakoautonkuljettaja piipahtaa ennen kahvikupposta Raijan
kyselypenkissä ja kertoo tien välillä Ranua - Pudasjärvi olevan huonossa
kunnossa. Seppo lähtee kohti Kemiä ja me pakkaamme myös tavarat kasaan ja
suuntaamme kohti yöpaikkaa.
Suuret kiitokset
Kuljetusliike Kurth Oy:n omistajalle Pelloon, Sulun Sepolle ja Kaarakan
Matille Kemiin. Teidän ansiosta voimme jatkaa kierrosta eteenpäin.
No niin jatkoa seuraa taas joskus. Päivi K
ps. Raijan kommentit reissusta tulette lukemaan Rahtarit -lehdestä. Iso osa tästä nettitekstistä on kirjoitettu allekirjoittaneen näkökulmasta, repsikan penkiltä.
Osa IIIma 7.8 Ranua…
Matka Rovaniemeltä Ranualle pitkin 78 tietä on töyssyinen. Välillä ajamme pitkään soralla, sillä tietä korjataan parhaillaan.
Pysähdyspaikkamme Ranualla on paikallinen Teboil 78 tien varrella. Saamme erittäin ystävällisen vastaanoton huoltoasemalla ja kulkupelin näkyvään paikkaan huoltamon pienelle pihalle. Porukkaa saapuu pöydän ääreen juttelemaan ja selviää että Skal:in paikallistoiminta on erittäin vilkasta täällä.
Ehdokkaaksi huonoimmaksi tieosuudeksi nousee väli Ranua-Posio. Sieltä löytyy 20 kilometrin pätkä viiden (5) metrin levyistä tietä… eli kun kaksi 2,60m leveää yhdistelmää kohtaa tuolla tien osuudella, niin hyvin mahtuu… eikö?
Kuulemma mahtuu, kesäkelillä, jos kohtaajat ovat paikallisia ja tietävät väistää pitkälle pientareelle (jos niitä on), talviaikaan kolisee sitten enemmän.
Kun starttaamme Ranualta kohti Pudasjärveä, hyppään minäkin viimein miljöön rattiin. Tie Pudasjärvelle on vedetty ison suon yli ja se on roudan syömä, mutta auto pysyy kuitenkin viivojen välissä ja matka jatkuu…
…ja Pudasjärvi
Käymme vain kääntymässä paikallisen ABC pihalla, koska se ei vastaa tämän reissun tarkoitusta. Suuntaamme vähän matkaa takaisin päin tulosuuntaamme ja kurvaamme Nesteelle. Meidät toivotetaan tervetulleeksi ja saamme luvan linnoittautua lähelle tankkauspistettä.
Täälläkin Skal on voimissaan, näin meille kerrotaan, kun eräs mies saapuu olkaimia ostamaan. Raija tapaa jälleen tutun vuosien takaa. Tämä käy vaihtamassa hakeyhdistelmänsä veturin ja kohta pihaan kaartaa saman firman toinen hakeyhdistelmä sekä tankkauspaikalle Sisu, jossa on oudon näköinen sininen kone päällä. Selviää, että sillä silputaan puita hakkeeksi metsätyömaalla (tai jotain sinnepäin) eli haketin, hakkuri...
Teiden kuntoa tivatessa kuskit sanovat olevansa tyytyväisiä, kunhan pääsevät asfaltille ajamaan, pois metsäteiltä. Aika kuluu kuin iltamissa, kun kaksi niittikoppasisufania pääsee mielipuheenaiheeseen… me muut yritämme ymmärtää heitä.
ti 8.8 Tupos
Lähdemme aamupäivällä Oulusta kohti Tuposta. Tie on leveää ja liikennettä… sitä on paljon. Jokin kaipuu iskee Salla - Kemijärvi - Sodankylä -alueelle, jossa maisemat ovat näkemisen arvoiset ja siellä saa ajella ihan rauhassa, ilman enempiä ohittelijoita.
Anna-Kaisa on ehtinyt ennen meitä Tupos ABC:n pihalle. Ja kun laitamme leiriä pystyyn kaartaa Sulun Seppo Kemistä paikalle myös. Useita autoja on parkissa ja trafiikki pihalla melkoinen. ABC:n kuljettajien taukotuvassa on tarjolla kolesteroliarvon mittausta ja ravintoneuvontaa.
Porukkaa käy leirissämme tiheään, paikalle osuu myös Oulun alueen AKT:n sekä Skal:n edustajat. Skal:n miehille on soitettu Pudasjärveltä, jotta tulevat katsomaan meitä Tupokseen. Samoin Rahtarit osasto 011 puheenjohtaja istahtaa pöydän ääreen juttelemaan.
Uusia huonoja tien pätkiä ilmaantuu kyselylistalle, varsinkin Viitasaari - Kyyjärvi välinen tieosuus saa arvosteluja. Myös tämän päivän kiireitä pohditaan joukolla.
Matkalla Kokkolaan saamme käydä pesemässä Miljöön Kalajoella Kuljetus Rahkolan tiloissa. Pesutulos on erinomainen, kiitos siitä Rahkolan Juhalle. Toimiston seinällä riippuvat valokuvat kertovat meille yrityksen alkuajoista, silloin tavaraa kuljetettiin veneillä sekä hevosilla. Hyvällä mielellä jatkamme matkaa…
Kuvat vasemmalta oikealle:
1. ..Tupoksella..
2. Anna-kaisa opastaa kartan kanssa
3. ..porukka vaihtuu, mutta tarina jatkuu..
4. Juha Rahkola ja Raija puhtaana loistavan Miljöön edessä
Osa IV
ke 9.8 Kokkola
ABC Kokkolan tilava, vilkas ja lämmin piha on meidän tämän päivänen leiripaikka. Laitamme pisteemme pystyyn isojen autojen paikoitusalueen reunaan.
Huomaamme, että kaikki muut lähelle pysäköivät sammuttavat autonsa tauolle mennessään paitsi yksi herra, joka jättää punaisen sorayhdistelmänsä käyntiin rouskuttamaan… no, onhan se mukavampi mennä viileään autoon takaisin istumaan (heh, melkein kävi kateeksi, kun siinä auringon paahteessa on tullut jo kymmenettä päivää istuskeltua… tosin, ei parane valittaa, on ollut upea ilma koko kiertueen ajan).
Porukkaa piipahtaa puheillamme ja aika menee jutellessa sekä kuunnellessa toisten kokemuksia tienpäältä ja purku/lastauspaikoilta. Tieasiat kiinnostavat ja muutama paha tieosuus kirjautuu Raijan muistiinpanoihin ylös.
to 10.8 Pedersöre
Tänään seisahdumme Nesteen pihalle, Hotelli Polariksen viereen. Olemme hyvällä paikalla, keskellä pihaa ja aurinko jaksaa lämmittää…
Autot vaihtuvat pihalla, kuskit käyvät kahvilla ja muutama uskaltautuu meidän juttusille. Mietimme, pitäisikö laittaa Miljöön keulaan iso kyltti: ”vi talar svenska också”, mutta kun se ei oikein pidä paikkaansa, jätämme laittamatta. Joten käytämme äidinkieltämme ja käymme kielikurssin joskus toiste.
Pietarsaaren Sanomien toimittaja saapuu tekemään meistä jutun ja Raijalla riittää kerrottava. Paikallinen jakeluautonkuljettaja sanoo myös mielipiteensä pihojen talvihoidosta, varsinkin lastausalueiden hoitamattomuudesta. Saamme pöydän ääreen myös herran, joka on ollut perustamassa EP:n osastoa.
Kannattaa käydä tutustumassa Pietarsaaressa olevaan Jugend Salen’iin, viihtyisät huoneet, hyvä aamupala ja komea juhlasali tiedossa.
pe 11.8 Lapua
Leiripaikkamme on Voitilanjärven levähdysalueella, jossa on myös Kahvila Pullahiiri. Yhdistelmiä vaihtuu pihalla vilkkaaseen tahtiin, kuskit käyvät kahvilla ja piipahtavat meidänkin juttusille. Teiden kunto on yhä ykkösaiheena ja Raijan muistiinpanot saavat jatkoa. Juuso poikkeaa tervehtimään matkallaan Alahärmän Power Park -näyttelyyn. Muutama näyttelyyn menevä autokin pysähtyy ja pääsemme tutkimaan niitä lähempää.
Viemme illalla Miljöön ja vaunun valmiiksi Alahärmän Power Park:iin. Siellä käy kuhina ja pesupaikalla on jonoa, matkapölyt huuhdellaan pois. Saamme kulkupelimme lähelle sisääntuloporttia, paikkaan, jossa tulee olemaan vilinää kun yleisö saapuu paikalle.
Kuvat vasemmalta oikealle:
1. Lapualla
2. ..ja vielä Lapualla
3. Pohjanmaan kaunista aakeaa..
4. ..laakeaa maisemaa
la 12.8 Alahärmä
Saavumme Power Park:iin hyvissä ajoin ennen kuin näyttely aukeaa yleisölle. Vaunu auki, tavarat paikoilleen ja olemme valmiit päivän koitokseen. Suvi ja Anna-Kaisa ovat myös paikalla.
Porukkaa alkaa saapua ja kohta vaunulla käy kuhina… onneksi ihmiset muistavat kenen meistä kanssa asioivat, sillä välillä tunnelma on tiivis vaunun sisällä eikä tiedä kehen sitä pitikään katse kohdistaa… Näyttelypaidat käyvät kaupaksi ja loppuvat ennen aikojaan. Muutkin paidat kelpaavat ja toivottavasti hän, joka kävi kolmesti paitaostoksilla, sai oikeankokoiset, sopivat paidat. ;o)
Näyttelyssä on komeita autoja moneen makuun. Upeita maalauksia, kromin kiiltoa, puunattuja veteraaneja… kyllä silmä lepää täällä. Vaunu kupeessa oleva äänestyslappulaatikko on täynnä vähän väliä, porukka äänestää aktiivisesti suosikkiaan.
Jossain vaiheessa iltapäivää alkaa kovaäänisistä kuulua jotain puheentapaista (lopettavat hyvän musiikin soittamisen), kuulemma palkintojen jako on käynnistynyt. Onnittelut heille, ketkä pokaalin saavat.
Kuuden maissa alamme pakata vaunua kotiinlähtökuntoon. Jossain alueella on kuulemma iltamenot, mutta meidän porukka raahautuu hotellille toipumaan kuumasta ja kiireisestä päivästä.
Loppusanat:
14 päivää kestänyt retki on loppu. Tapasimme ihania ihmisiä matkan varrella, näimme upeita maisemia ja saimme lisää elämänkokemusta. Myös aurinko helli meitä useana päivänä.
Raija sai muistiinpanoihinsa arvokkaita mielipiteitä teiden kunnosta ja huollosta. Kuulimme että taukopaikat, missä on tarjolla hyvää ruokaa ja mahdollisuus peseytyä, ovat tärkeitä elämisen ja olemisen kannalta. Myös mahdollisuus tehdä työtä ottaen huomioon työaika- ym. lait (eli pystyä pitämään lain määräämät tauot ja lepoajat ajallaan) saa kuljettajat jaksamaan ja jatkamaan.
Jotain jää kirjoittamatta, jostain tuli kirjoitettua liikaa, jossain kohdin muisti reistailee…
Toivottavasti teille, jotka tapasimme, jäi meistä kahdesta hyvä mieli. Ehkä näemme vielä uudestaan. Kiitos.
|
|
Miljöö
Nurmeksessa
Kuhmossa
Tikkaat pistokkeelle Suomussalmella
Raija tapaa Hiljaisen kansan
Maisema tuulilasin läpi
Neljäs kohtaaminen
Baari sallassa - Koittakaapa lukea nimi kerralla
Kemijärvellä katse suuntautuu..
..näihin maisemiin
Tarinatuokio Sodakylän Nesteellä
Kittilässä
Matkalla kohti kolaria
Miljöön matka keskeytyy Pellossa
Neuvotteluhetki Kurth Oy:n tallilla
Remontti käynnissä ja katsojia riittää
Matti tekemässä varaosaa miljööseen
Shellillä
..ja Nesteellä
Matkalla Rovaniemeltä Ranualle
Ranualla
Haketin-Sisu Pudasjärven Nesteellä
Lähempää tuttavuutta Sisuun
Jutustelua Pudasjärvellä
Jutustelua...
 Upea auringon lasku pohjoisesta
Kokkolassa
edelleen Kokkolassa
 Pedesöressä
Pedesöressä Hotelli Polariksen ja Nesteen välimaastossa
Power Truck Show:hun matkalla olleet rekat pysähtyivät tervehtimään rahtarinnoja Lapualla
Rahtari-kärryllä riitti vilinää ja vilskettä Power Truck Show:ssa 12.8.2006
 Olisikohan tämä hieno Asterix-auto ollut allekirjoittaneen suosikki?
..vai kenties tämä?
Vai olisiko ollut liian vaikea päättää kaikkien komistusten kesken?
|
